Aatelismies ja torppari - Eric Lohjelmin tie Vesilahteen

Eric Lohjelmin elämä kuvastaa poikkeuksellista kohtaloa, jossa aatelissuvun jäsen päätyi torppariksi Vesilahteen. Hän syntyi vuonna 1742 Janakkalan Napialassa sotilassukuun. Hänen isänsä Gabriel Lohjelm oli korpraali, mutta kuoli Ericin ollessa pieni, ja äiti menehtyi pian tämän jälkeen. Näin Eric jäi kuusivuotiaana täysorvoksi. Hänen vaiheistaan nuoruusvuosilta tiedetään vain vähän.

Lohjelmin suku oli kuitenkin tunnettu aatelissuku. Suvun kantaisä Göran Palthén aateloitiin nimellä Lohjelm vuonna 1693, ja suvun miehet palvelivat Ruotsin armeijassa upseereina ja sotilaina. Useat heistä kuolivat sodissa nuorina. Eric itse palveli volontäärinä eli sotilasuralle valmistautuvana tarjokkaana Pälkäneen seudulla 1770–1789.

1770-luvulla Eric muutti Hauhon Lautsiaan, missä hän tapasi Elisabeth Nylanderin. Elisabeth oli sääksmäkeläissyntyinen palvelusneito, joka työskenteli Lautsiassa. Pariskunta vihittiin uudenvuodenpäivänä 1773. Seuraavana vuonna he muuttivat Messukylään, jossa syntyi heidän poikansa Otto Erik Lohjelm.

1790-luvulla Eric Lohjelm muutti Vesilahteen. Hän perusti yhdessä Henric Blomin kanssa Oravalinnan kaksoistorpan Krääkkiöön Oravajärven läheisyyteen. Oravalinnan toinen torppari, Henric Blom oli puolestaan lähtöisin Hämeenkyröstä. Hänen isänsä oli rakuuna ja äitinsä Sasin talon tytär. Blom palveli itse reservin rakuunana eri paikkakunnilla ja työskenteli myöhemmin Tampereella haudankaivajana. Hän muutti perheineen Vesilahteen jo vuonna 1795. Hänen vaimonsa Maria oli Messukylän Rehun talollisten tytär.

Esitys pohtii myös syitä siihen, miksi Lohjelm päätyi juuri Vesilahteen. Mahdollisesti alueella oli sukulais- tai tuttavuussuhteita, jotka helpottivat muuttoa ja torpan saamista. Paikalliset suvut, kuten Ameen ja Männistön torppien asukkaat, liittyivät mahdollisesti tähän verkostoon.

Vaikka Eric Lohjelm eli loppuelämänsä torpparina, hänen aatelinen taustansa muistettiin pitkään. Vielä 1900-luvun alun lehdissä kerrottiin tarinoita “aatelisesta torpparista” Vesilahdessa. Lohjelmin elämä kertoo siitä, miten säätyasema saattoi ajan oloissa muuttua dramaattisesti, mutta suvun muisto säilyi paikallisessa perinteessä.