Sukuhistoriaa
Sääksmäen kirkkoherralla Thomas Knutsson Paltheniuksella ja vaimollaan Anna Nödingillä oli neljä lasta: Emerantia, Hedvig, Åke ja Göran. He käyttivät myös sukunimenään nimiä Palthenius ja Palthen. Åke ja Göran olivat sotilaita, joista Ruotsin kuningas Kaarle XI aateloi Göranin 1693 nimellä Lohjelm. Tiettävästi Åke oli lapseton. Tässä käsitellään Hedvigin ja Emerentian jälkeläisiä Palttuina ja Göranin jälkeläisiä Lohjelmeina.
 |
Lohjelmien sukujuuret
Göran Lohjelmin, Hedvig ja Emerentia Paltun isä oli Sääksmäen kirkkoherra Thomas Knutsson Palthenius ja äitinsä Anna Nöding, Skånelais-liiviläistä aatelissukua.
Lohjelm-sukuhaaran kantaisä
Lohjelm-sukuhaaran kantaisäksi lasketaan Göran Lohjelm (alunperin Palttu, Palthenius, Palthen), jonka Ruotsin kuningas Kaarle XI aateloi 1693 hänen sotakentillä osoittamansa urhoollisuuden perusteella. Göran Lohjelm oli luutnantti ja omisti Sääksmäellä isältään perimänsä Lotilan kartanon. Hän oli naimisissa Catharina Sassin kanssa, joka oli Mälkkilän herran Henrik Sassin ja Margaretha Ogilwien tytär.
Göran Lohjelm haavoittui Narvassa venäläisiä vastaan käydyssä taistelussa 1703 ja kuoli vammoihinsa saman vuoden helmikuussa. Hänet on haudattu Sääksmäen kirkon lattian alle.
Göran ja Catharina Lohjelmin lapsista ainoastaan Patrik eli aikuisikään (1686-1706). Hän ehti saada Elsa Floorin kanssa kaksi lasta ennen kuin menehtyi Viipurin puolustuksessa saamiinsa haavoihin 21-vuotiaana.
Patrikin ja Elsan lapsista Gabriel (1705-1744) jäi eloon ja hän sai Agneta Martintyttären kanssa lapsia, joista ainoastaan Erikillä (1742-1828) on tiettävästi jälkeläinen. Monien vaiheiden kautta sotapalveluksesta tyrän takia vapautettuna hän asettui Vesilahden Krääkkiöön.
Oravanlinna
Erikin ja Elisabet Nylanderin ainoa poika Otto-Erik Lohjelm (1774-1843) asettui 1797 Vesilahden Oranvanlinnan torppaan, jolloin suku alkoi lisääntyä voimallisesti kolmen lapsen, Alexanderin, Otto Erikin ja Lisa Otontyttären ansiosta.
Oravanlinnan torppaan asettumista edeltävänä aikana Lohjelmin suku jatkui aina vain yhden miespuolisen jälkeläisen kautta, mutta Oravanlinnasta suku laajeni rajusti.
Kustaa Vilkuna kirjoittaa Suomen aatelistoa kuvatessaan "Lohjelmin suku vaipui talonpoikaisuuteen".Tämä on varmaan totta, koska 1815 suvun olisi pitänyt ilmoittautua Suomen ritarihuoneeseen. Se jäi jostain syystä tekemättä. Siten suku ei ole rekisteröity Suomen ritarihuoneelle vaan ainoastaan Tukholmaan. Sieltä suku löytyy numerolla 1302 ja mieslinjaisia jälkeläisiä on vielä elossa.
Päämies
Aatelisuvuilla aateluus periytyy vain poikien kautta ja heille määritellään päämies. Hän on suvun vanhin mies, joka on mieslinjaa alenevassa polvessa suoraan aateloidusta miehestä.
Lohjelm-suvun päämies 9.3.2019 asti oli edesmennyt Rauno Kokkola. Hänen lisäkseen suvussa on muitakin pojasta poikaan jatkuvia sukuhaaroja. Jos hyväksytään naisetkin geeniperinnön siirtäjiksi, suku juontaa juurensa syvälle ja laajalle Suomen, Ruotsin, Baltian ja Skotlannin aatelisukuihin, mm. Riian v. 1348 herraan Herman Sverdiin.
 |
Lohjelm suvun alkuperäinen vaakuna Ruotsin Ritarihoneella
Vaakunan on ajan tapojen mukaan Göran Lohjelm itse joutunut hankkimaan. Vaakuna on kuparilevylle maalattu. Yli komevuosisataa on haalistanut maalipintaa ja se on myös jossain määrin hilseillyt pois. Vaakuna nähtävillä Ruotsin Ritarihuoneella (numero 1302).
Emerentia Palttu avioitui Gustav Speitzin kanssa, joka omisti Liuttulan ratsutilan Sääksmäellä ja jonne Emerentia tuli n. v. 1654. Hänellä ja Gustav Speitzilla oli ainakin 9 lasta, joista 7 eli aikuisikään asti.
- Kaksi pojista kaatui ilmeisesti lapsettomina
- Kolmas pojista, Johan Speitz, on asunut Liuttulassa ensimmäisen vaimonsa Margareta Ridderin kanssa, toisen vaimonsa Sigfrid Floorin kanssa Lempäälän Kelhossa. Johan Speitzilla on tiettävästi elossa olevia jälkeläisiä, mutta kukaan ei nykyisin käytä sukunimeä Speitz.
Kolme Emerentian ja Gustav Speitzin tyttäristä avioitui Pastell-sukuisten sotilaiden kanssa:
- Annika Speitzin ja Israel Pastellin jälkeen jäi tytär Anna (1700), jolla oli perhe Hattulan Mervissä.
- Margareta Speitz (1657-1697) ja Claes Pastell (1660-) asuivat Sääksmäen Liuttulassa ja saivat kaksi lasta: Chirstin (1692) ja Leonhard (1695). Jäätyään leskeksi v. 1697 Claes Pastell muuttaa perheineen Pälkäneelle Painon Jussilaan ja avioituu uudelleen Caisa Nilsdr Löfvingin kanssa. Margareta Speitzin ja Claes Pastellin lapsista Leonhard jää hoitamaan Painon Jussilan tilaa ja suku jatkuu sieltä.
- Ingeborg Speitzin ja Johan Pastellin suku on laajin Pastell-nimen kantajina. Heidän pojistaan Kustaa Johan ja Johan jakoivat Sääksmäellä Roukon ratsutilan, Åke sai asuakseen Pälkäneeltä Painon Jussilan toisen puolikkaan. Seuraavissa sukupolvissa Pastellien poikia siirtyi isänniksi myös muualle suvun omistamiin taloihin; maatiloja oli Sääksmäellä, Pälkäneellä, Lempäälässä, Vesilahdella ja Vanajassa.
- Hedvig Speitz avioitui sotilaspappi ja myöhemmin Kalvolan kirkkoherra Gustav Montanuksen kanssa. He asuivat Sääksmäen Huittulassa v. 1688-1700 Montanuksen toimiessa sotilaspastorina. Heillä oli ainakin lapset Gustaf (1693), Gabriel (1696), Ingeborg (1697) ja Maria (1700). Lisäksi mahdollisesti Anna ja Hedvig nimiset sisarukset.
 |
Hedvig Palttu avioitui Nicolaus Sexmontanuksen kanssa
- Nicolaus Sexmontanus oli Sääksmäen kirkkoherra Thomas Paltheniuksen apulainen
- Asuivat Sääksmäellä Huittulan Häkärlässä
- 6 lasta: Carl (n. 1666), Ingeborg (1670), Anna (1672), Emerentia (n. 1675), Jeremias (1675) ja Hedvig (1680). Emerentia kuoli melko nuorena.